maanantai 25. huhtikuuta 2011

Kyyjahdissa ja vähän potagerissakin


Pörriäiset pörräävät, linnut livertävät kilvan, mökkiläiset ovat saapuneet suurine katumaastureineen ja traktoreita viritellään kevättöihin ja ulkona on suorastaan valtaisa äänien paljous käynnissä pitkällisen ja hiljaisen talven jäljiltä.


Siniset matot ovat vallanneet talomme seinustat, läheisen metsikön, sireenimajan alustan ja hernepensaskujanteen juurakot.


Sitruunaperhoset, nokkosperhoset ja tiies mitkä liitäväiset hurvittelevat ja ilma on huumaavan lämmin.


Ja ongelmia piisaa... Potageria reunustavan kiviaidanteen kupeeseen on linnoittautunut kuhertelevaisia enemmän kuin sopii toivoa. Mustavalkoinen koiraskyy sekä kolme pullukkaa reilun metrin mittaista rouvakokekasta. Kyitä on siis suorastaan jokapuolella. Hälyytimme jopa armaan kyytutkijamme tänään hätiin siinä toivossa, että hän raahaisi nämä inhotukset kaemmas. Mutta kyytutkijan silmät kiiluivat ja kiihko senkun yltyi kun kyitä ilmaantui lisää. Nyt mokomat ruojakkeet ovat vielä tämän viikon ja kamerat räpsyvät. Jouduin jopa uhkailemaan, että jolleivät kyyt häivy viikon sisällä niin fiskarsilainen heiluu. Ugh mitä riesoja.


Tässä tuo ukkopoloinen, jolla pitää totista kiirettä naistensa kanssa.


Kyistä huolimatta olemme saaneet yhden potagerin ruudun valmiiksi. Perunaa, pinaattia, punajuuria, herneitä, tilliä, sipulia, yrttejä ja ties mitä herkkuja on mullan lämmössä. Hevosenkakkia on kärrätty toden teolla, rikkaruohoja kitketty, kivikäytäviä puhdistettu ja odotus on käsin kosketeltavaa.


Keskiakseli saa tänä kesänä kivituhkakatteen ja sitten tutkaillaan miten käytäviä viimeistellään. Keskusympyrään tulee viime vuoden tavoin kehäkukkia ja uutuutena perhoshoukuttimia. Oranssin sekaan ripaus vaaleanpunaista ja ties mitä herkkupaloja.


Huomenna pottugeeritouhut jatkuvat ja ajatuksena on saada vappuna toinen ruutu kuntoon. Ostin muuten harsoakin ruutujen peitoksi. Mutta kaksi 30 neliön harsoa ei ollut kuin näyttää, olin tyystiin tottunut pottugeerin ruutujen kokoon, enkä tullut ajatelleeksi, että yksi ruutu on 100 neliötä. Pitää vissiin lähteä maatalouskauppaan tai tyytyä harsottomaan kasvimaahan.

12 kommenttia:

  1. Hyi helkkari niitä kyitä, lihoiks vaan ja pataan.
    Mun täytyy suuresti ihmetellä kuinka kerkeet ja jaksat noita maatöitä tehdä, tuota maatahan on ihan toivottomasti ja etkö sä käykin ihan päivätöissäkin...onko sun vuorokaudessa tuplasti tunteja. Musta tuntuu että sä olet tosielämän sankari:)

    VastaaPoista
  2. Kyitä, hui kauhistus. Joku kyy on nähty meidänkin pihalla, mutta ei onneksi vielä tänä keväänä. Toissa kesänä yks köllötti varaston rappusilla ja sille kävi vään ohrasesti.

    Hienolta näyttää tuo teidän 'työmaa' näin keväälläkin, saati sitten kun on kesä.

    VastaaPoista
  3. Hyi perskeles! Mie saisin hepulin, jos meille tulisivat ilakoimaan. En pelkää mitään ötököitö tai eläimiä, mutta kyy saa minut kyllä ihan tolaltani. Kaunishan se on, mutt niin....hyi!

    Ihanat skillat! Ja kuvat pihamaasta ovat mahtavat. Niin hieno näkymä pottugerista talolle! Voi että!!

    VastaaPoista
  4. Komeat näkymät!

    Taidan olla ainoa, joka ei suhtaudu vihamielisesti kyihin, paikkansa on niilläkin maailmassa.

    VastaaPoista
  5. Ihana sininen matto..uh, kyllä nuo kyyt saavat vaan täälläkin kylmät väreet selkään, ei mahda mitään..sitäpaitsi ei niillä ole pihamaalle asiaa, kun on lapsia ja eläimiäkin! Itsekin olen kulkenut vähän varuillani pihalla viikonvaiheen ajan kun on ollut niin lämmintä, onneksi meillä ei rauhallisesta sijainnista huolimatta ole ollut kovin paljon käärmeitä.

    VastaaPoista
  6. Hui, kyitä! Niistä en tykkää ollenkaan...
    Komea on potager, olette olleet ahkerina!

    VastaaPoista
  7. Hyi olkoon, menee vilunväreitä jo pelkästä ajatuksesta, kuvista puhumattakaan. Meikäläistä ei olis saanu noita kuvailemaan edes pitkällä putkella. YÖK! Potager sen sijaan on kovin hieno :) Olet päässyt hyvään vauhtiin :)

    VastaaPoista
  8. Ihana, ihana pottugeeri. Näyttää ihan jalkapallokentän kokoiselta alueelta. Ihanaa suuruudenhulluutta noissa teidän touhuissanne ja siksi juuri niin mahtavaa. Ei teidän tontilla pärjää samoilla varusteilla kuin kerrostalon parvekkeella tai rivitalon parin neliön pihalla, jossa nurmikonkin voi leikata kynsisaksilla.
    Kaikessa on tietysti puolensa - myös työnmäärässä.

    VastaaPoista
  9. Urrrghhhh, mussa herää alkukantainen tappovimma käärmeen nähdessäni. Olisin mielelläni käärmeiden vihollinen nro 1 tässä maassa, mutta ehkä ne elinaikanani tappamat muutamat kymmenet yksilöt eivät valitettavasti paljon paina vaakakupissa.
    Argh! Olenkin miettinyt kivimuuria tehdessäni, että tuleekohan tänne.... paras virittää lattarautakitkin sinne lähistölle käden ulottuville...

    VastaaPoista
  10. Satumaisen ihana on sinun pottugeerisi. Oma kasvimaani on suurempi kuin koskaan ennen, n.78 neliötä ja se vaikuttaa ihan pieneltä tämän sinun omasi rinnalla. Eipä meitä kyllä ole enää kuin kaksi syömässäkään sen satoa. :/

    VastaaPoista
  11. Piti oikein tutustua jalkapallokentän mittoihin ja potagerimme jää armotta jalkapallokentän äärellä mikrokenttäluokkaan. Potagerin mitat ovat 25m x 25m eli 625neliötä + laitama alueet. Kasvissyöjiähän ei ole tähän huusholliin siunaantunut, mutta veri vaan vetää hullun potagerin pariin. Potagerin alinta reunaa reunustaa 129m pitkä kiviaita, johon karmea kyylauma on pesiytynyt. Kyiden on määrä lähteä viimeistään perjantaina tai sitten fiskarssi viuhuu ja parittelevat lemmenkyyhkyläiset saavat kylmää kyytiä. Ja ihan normi päivätöissä tässä puurretaan - potager on henkireikä, jossa voi päästää höyryjä aivan kuin Kirsi Kunnaksen runossa Kattila ja Perunat =)

    VastaaPoista
  12. Heissan!

    Potager on hieno!! Olet ahkeroinut niin kovin siellä!:)
    Niinpä, ei ole kiva, kun kyitä on lähellä! Valitettavasti, niitä kuuluu olla Suomessa, luontoon kuuluvat nuokin, kuten Sussi sanoi.Suomi kun on täynnä niille sopivaa kalliota ja metsää...ja kyllä niitä voi tulla vastaan ihan lähiössäkin ja jopa pyörätiellä, kuten kävi minun kaverilleni, kun tämä oli lenkillä, mutta ei käärme pistänyt. Meidän mökin lähellä talvehtii kyitä, joten aina keväisin ja syksyisn pitää varoa, itse en ole niitä vielä usein onneksi tavannut, mutta poikasen tapoin ekan kerran viime syksynä, kun oli pihassa. Nostin itselleni hattua, sillä olen käärmekammoinen, mutta nyt se kammoni on alkanut asettua niille "normaaleille" sijoille, eikä niinkään niihin elokuvajuttuihin...;D
    Kiinosti tuo, että kuka vie niitä käärmeitä kauemmas? Olen kuullut, että toiset vievät, mutta itse en kyllä kykenisi. Anoppi ja appi (vielä eläessään) niitä aina tappoivat varhain keväällä, kun menivät varta vasten niitä hakemaan, yök;)Pakko vain saada rohkeutta tappaa isotkin jos liian lähelle pukkaavat..Muuten, tiesitkö, että kyyt lähtevät talvehtimispaikastaan noin kahden kilometrin päähän eli saat pian varmasti rauhan...:)

    Iloa kevätpuuhiisi!!

    VastaaPoista