keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Uuniomenoita ja vaniljakastiketta =)

Meillä fiilistellään. Uuniomenat ovat vieneet kielen mennessään. Ripaus inkivääriä, loraus glögiä, pikkiriikkisen kaardemummaa, oikeaa voita ja kaurahiutaleita kera ihanien kotimaisten syysomenoiden. Muutama päivä sitten kehaisin vihannestukkuamme ja jälleen pitää pikkuisen kehaista. Sieltä näet rantautuu aina säännöllisin väliajoin jättipussillinen kotimaisia syys ja talvi omenoita ja niitä saa aina pitkälle kevääseen asti. Njamskis. Ei tarvitse kuoria ei =) Ja kyytipojaksi paksua vaniljakastiketta niin, ettei tarvitse pihtailla ei =) Tätä siis päivälliseksi meillä.

Meillä on vanhoja hopealusikoita ja niissä aivan parasta ovat tarinat ja muistot. Eräässä lusikassa on kaiverrettuna hieman maskuliinisin kaunokirjaimin Gunnar. Gunnar oli äitini kasvatti-isä. Gunnar oli kauppias ja armoton teatteri-ihminen. Vanhoissa valokuvisassa Gunnar on joko pukeutuneena Pekka-puupääksi tai näyttää kieltään perhepotreteissa ja kuvat ovat jostain 40-luvulta. Gunnaria en ole koskaan nähnyt, mutta tarinoita kuullut tuosta mystisestä herrasmiehestä. Toisissa lusikoissa on vuorostaan palkintosijoja kaiverrettuna. Isäni on lapsena voittanut maamiesseurojen juurikkaanharvennuskilpailuja tai sijoittunut toiseksi. Jokaisella vanhalla lusikallamme on siis jokin tarina kerrottavanaan =)



tiistai 29. lokakuuta 2013

Öljylamppujen lumoissa


Öljylamppukansaa - meillä asustaa varsinaista öljylamppukansaa. Kun syksyn myrskyt lähestyvät, viima ujeltaa nurkissa ja illat pimenevät, meillä etsitään kaikki ihanaiset öljylamput esiin. Meillä on monta vanhaa ja toinen toistaan ihanampaa öljylamppua, on lahjaksi saatuja, vanhatavarankaupasta tehtyjä löytöjä ja mammavainaan aikaisia öljylamppuja. Niistä kaikista pidetään hyvää huolta ja aina kaapinuumenissa on varuiksi lamppuöljyä. Täyteläisen ja vauhdikkaan työpäivän päätteeksi on ihanaa uppoutua hetkeksi sohvan uumeniin tuoreen Trädgårdslivenin seurassa ja öljylamppu luo ympärille suloista hämyä.

Trädgårdslivin tämänkertaisessa numerossa oli juttua kurpitsoista. Tänä vuonna potagerissa ei kasvanut juurikaan syötävää, koska oli suurten parannusten vuosi. Mutta ensi vuonna aion korjata asian. Ensi keväänä meillä laitetaan aluilleen muhkeita kurpitsoja ja syksyllä nautitaan ahhhh niin ihanaista muskottipähkinällä, neilikalla ja inkiväärillä maustettua kurpitsapiirasta paksun vaniljaisen kermavaahdon kera. Njamskis. Taidampa ajaa lähipäivinä meilläpäin olevan vihannestukun kautta ja hankkia muhkea kurpitsan testikäyttöön =)





torstai 24. lokakuuta 2013

Rakkautta ilmassa


Tänään sen huomasin jälleen. Meillä asustaa kaksi jättiläissuurta närheä, pullukoita, vantteria ja elinvoimasia. Siinä ne liihottelivat oksalta oksalle kärpässienemme yläpuolella. Olen aina rakastanut lintuja ja syksy on erityistä lintuaikaa. Lähellä sijaitsevan erämaajärven rannat olivat viikonvaihteessa valkoisenaan joutsenia. Samaan aikaan kun toiset tekevät muuttoa lämpimään on toisten aika saapua jälleen pihapuihin asustamaan. Työhuoneen ikkunasta avautuu näkymä läheiseen vanhaan omenapuuhun. Omenapuu on talvilintujen erityissuosiossa ja siinä voi nähdä vilahduksen milloin lähimetsän tikasta milloin taas talven pikkulintunnusta. Ilmassa on siis selvästikin linturakkautta =)

Lähikukkakaupassa oli vietteleviä ovikrasseja ja pitihän sitä pakosta sortua myös Bird Love purnukalla varustettuun kärpässieniasetelmaan =)



maanantai 21. lokakuuta 2013

Portti ja potager


Nurkissa viilettävä viima ja pönttöuuneissa lämpimästi ritisevät tuli saa seisahtumaan tähän hetkeen ja kuuntelemaan hiljaisuutta. Haaveissa siintää jo kevätauringon kutsu, sulavan maan tuoksu ja mullasta nousevat uudet unelmat. Tuolla käytävän päässä nousee ensi keväänä ylväänä portti salattuun Hernepensaskujanteen potageriin. Portti on tummanpuhuvan hiilenmusta ja siinä on potagerin logolla varustettu kyltti salaisine viesteineen. Porttia reunustaa aidanne ja potager alkaa vähitellen sulkeutumaan ympäröivien aidanteiden katveeseen. Tänne alkaa vähitellen muodostumaan oma pienoisilmasto ja syntyy uusia kokeiluja, uusia nurkkauksia ja vietteleviä yksityiskohtia. Portin ja potagerin väliin jää 5m halkasijaltaan oleva puoliympyrä, johon sopeisi kermanvalkea patsas, jotain renessanssihenkistä. Unelmat saavat siivet ja näen selvästi edessäni nousevan näkymän ja tuskin maltan odottaa kevättä. Onneksi Potagerissa kukkii jää helminauhat ja huurteella kuorutetut tyräkit.



lauantai 19. lokakuuta 2013

Lempeää ja viettelevää


Mistä maailman parhaat lauantaipäivät on tehty? No tietysti lähimaiden suloisen viettelevistä, vasta nostetuista maa-artisokista, muhkeasta kunnon kermasta, savuporotuorejuustosta, hyppysellisestä sokeria ja suussasulavista itse leivotuista patongeista =)

Muutama päivä sitten meillä oli jälleen inspiroiva ja ideoidentäyteinen tapaaminen ja tuliaisina kotiin oli suloinen paperipussillinen maa-artisokkia ja pullo valkoviiniä - Kaunis kiitos ja kumarrus siis syksyn herkuista =) Tiesittekö muuten, että maa-artisokat ovat rantautuneet Pohjois-Amerikasta 1500-luvun lopulla Eurooppaan ja siitä sitten vähitellen 1600-luvulla aina tänne pohjolan perukoille. Maa-artisokan mukuloissa on kuitua, rautaa, kaliumia, fosforia ja piitä sekä inuliinia, mistä johtuu keitetyn maa-artisokan vienon viettelevä makeus.


Maa-artisokkien kuoriminen sujuu parhaiten juuresveitsellä. Kuoritut mukulat kannattaa sujauttaa oitis kylmään veteen, jotteivät ne mustuisi.



Maa-artisokat kypsyvät hetkessä ja samettisen viettelevä syyspäivien keitto syntyy käden käänteessä, kunhan mukulat saa kuorittua =) Meidän keittoon kuuluu ehta kerma njam, savuporotuorejuusto, kasvisliemikuutio ja sokeri.


Samaan aikaan toisaalla valmistui muhkeat aurajuustotäytteiset patongit.



Höyryävän kuumaa ja samettisen pehmeää maa-artisokkakeittoa hyvässä seurassa. Mikä voikaan tehdä olon onnellisemmaksi =) ja kyytipojaksi hiukkasen Jukka Poikaa


idhernepensaskujanne

perjantai 18. lokakuuta 2013

Millä meillä kuvataan?


(Viemällä hiiren kuvan päälle löydät lisää infoa näistä)

Onnenapiloita blogin Mari kyseli millaisella kameralla kuvaamme näitä blogikuvia.

Puutarhabloggaaminenhan alkoi 2007 toukokuussa ja silloin käytössä oli Lumixin pikkupokkari. Pikkupokkarissa oli alussa erinomainen värien toisto sekä makro ominaisuus. Vuosien varrella pokkari väsyi väsymistään ja haaveet järkkäristä kasvoivat.

Jossain vuosien 2010 ja 2011 tienoilla meille rantautui Sony α 33, oikea epäonnen kamera. Heti alkumetreillä kamera sanoi työsopimuksensa irti eikä käynnistynyt lainkaan. Useamman kuukauden huollon ja korjauksen jälkeen päästiin tutustumaan kameran ominaisuuksiin oikein kunnolla. Heti alkumetreistä asti kamerassa oli epävakautta. Tuntui, että sen hallinta erilaisissa valaistusolosuhteissa oli vähintäänkin sattumanvaraista ja tarkennuksen kanssa oli ongelmia. Lopulta ilmeni, ettei kamera tarkentanut kunnolla mihinkään ellei zoomannut kohdetta lähemmäksi. Höyry alkoi nousta korvien välistä ja kuvaaminen tuntui tukalalta. Kamerassa oli 18 - 55mm kittilinssi, lieneekö syy sen huonossa laadussa.

Sitten vihdoin ja viimein kesällä 2013 meille rantautui unelmien täyttymys Nikon D600. Täyskennoinen, valovoimainen ehta kunnon järkkäri. Ja rakkaus puhkesi oitis =) Päädyimme Nikoniin, koska joskus teininä olin intohimoisesti harrastanut kuvaamista ja meillä oli entuudestaan Nikonin filmikamera + muutamia objektiiveja siltä ajalta. Nikonien vanhat objektiivithan käyvät näihin uusiinkin järkkäreihin. Vanhoilla linsseillä kuvatessa kuvista tulee kylläkin vähän turhankin pehmeitä ja näin ollen käytämmekin useimmiten vain 50mm 1.8G linssiä.

Myös vanha, mutta sitäkin kestävämpi ja oivallisempi Bembon jalka on näiltä vuosilta ja se on palvellut erinomaisesti vuodesta toiseen. Jalka on supertukeva ja monipuolinen. Sen kaikki kolme jalkaa sekä puomin saa lähes mihin asentoon vaan. Hitusen hidas mutta kestävä ja vakaa. Tätä käytetään melko usein blogikuvauksissa.

Retroaarteenamme on vanha Nikonin kameralaukku, joka kätkee sisäänsä vaikka sun mitä. Sieltä löytyy muovipusseja, jos sattuu sieniapajalle kesken kuvausten. Siellä on omat lokeronsa kameralle ja linsseille. Sinne mahtuu vaikka eväät ja ties mitä muuta tarpeellista.

Kuvien käsittelyyn vuorostaan käytämme Lightroom 4 sekä PhotoShop CS6:sta.

Tämän postauksen  kuva on vuorostaan otettu iPad3:lla.

Haastankin tässä samalle Teidät muutkin kertomaan millä kuvaatte blogikuvanne =)

torstai 17. lokakuuta 2013

Täyttä kultaa


Forssassa on satanut ensilumi, mutta meillä ilma on vielä odottava ja taivaalta tihkuttaa vettä aivan hissukseen. Läheisen järven rannat ovat täyttä kultaa ja viimeiset auringonsäteet leikittelevät heinikossa. Eilen juhlittiin hyvässä seurassa vanhimmaisen syntymäpäiviä ja haravoitiin oikein porukalla. Lehtiä oli satanut aivan hurjasti tien peitoksi. Mikään oikeastaan ei ole mukavampaa kuin yhdessä tehdyt ulkotyöt. Aamulla tielle oli satanut uusi kerros lehtiä, mutta urakka on selvästikin jo voiton puolella.



tiistai 15. lokakuuta 2013

Arctic Luxury



Maisema kylpee rauhoittavassa hämärässä, puiden lehdet ovat varisseet päivä päivältä ja illat vaihtuneet syvään pimeyteen. Luonto valmistautuu selvästikin ottamaan ensimmäiset lumiharsot harteilleen. Ilma on tyven ja odottava.

Luureissa soi kansallisromanttisia tuntoja jylisevä Sibelius ja on helppo samaistua Lignell & Piispasen ylevään tarinaan siitä kuinka 1852 Gustav Ranin perusti yhden suomalaisista helmistä, arktisen pohjoisen kruunun jalokiven. Suomalaisten metsien aarteista valmistuu myös joka syksy uusi maku Loimu vuosikertaglögeihin. Tämän syksyn hämärtyvissä illoissa voi maistaa häivähdyksen mustikkaa ja vadelmaa sävytettynä kanelilla ja neilikalla.

Siinä missä Lignell & Piispanen ammentaa brändinsä ytimen pitkällisistä perinteistä, pohjoisen luonnon koskemattomuudesta ja makujen aistikkudesta, jostain syvältä kansamme juurista niin sitä tekee myös tänä vuonna Blossa. Blossan tämän vuoden vuosikertaglögi ammentaa makuja ja visuaalista ilmettään Taalainmaan sopukoista, järvien sinestä, perinteisistä kurpitsakuvioista, kansanmusiikista ja punamultamaalin sävyistä. Maun vivahteet pidetään salassa aina Lucianpäivään saakka. Silloin makuvivahteiden juuret paljastetaan. Arvailuja on ollut ilmassa jo monia. On puhuttu puolukasta, ruusunmarjoista ja vadelmasta. Ilta on täälläkin jo hämärtymässä, tupa siivottu huomisia juhlia varten ja vaihdan levylautaselle jotain kepeämpää, jotain arktisempaa ja ripauksen pohjoista taianomaisuutta. Jukka Linkolaa olkaa hyvä =)

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Punaposkisia

Keittiöstä kantautuu vieno vispipuuron tuoksu ja levylautasella soi ihanaakin ihanampi T.Toiviainen. Meillä on ihanan kepeä lomatunnelma. Tänään lähdettiin ajelemaan ja valokuvaamaan merta. Mutta puolivälimatkassa jokin pisti seisahtumaan ja tarkistamaan onko muistikortit matkassa mukana ja eihän ne tietystikkään olleet. Muistikorttien hakumatkalla valokuvausretki-idea vaihtui ja tekikin mieli kuvaamaan tukkipinoja ja suoraselkäisinä seisovia mäntyjä =) Ja mitä mäntymetsän siimeksestä löytyikään. Punaisia herkkuja lähes silmänkantamattomiin, paljon punaposkisia suloisia salaisuuksia. Sattuma puuttui peliin ja johdatteli meidät jälleen herkkujen ääreen. No meillä ei tietystikään ollut kippoa eikä pussukkaa mukana, joten kotosalla oli aivan pakko kaivaa pakkasesta punaposkia ja laittaa vispipuuro tulille. Mutta ehkäpä huomenna käymme uudelleen tuolla suoraselkäisten mäntyjen metsässä =)

lauantai 12. lokakuuta 2013

Sittenkin sieniä


Sisäinen kello herätti tänään sittenkin jo puoli kahdeksan vaikka ajatuksena olikin ollut nukkua sikeästi ja pitkään. Muiden vielä nukkuessa autuaasti kävin kuuraisessa puutarhassa ja ilma oli jotenkin taianomainen . Suunnaton sumu ympäröi ja sumussa leijailevat kastepisarat saattoi suorastaan nähdä. Siitä sitten alkoi autuaan oleilun lauantai, monine ihanine retkineen lähirannoille, peltojen reunoille ja kallioille. Syysruska on niin kovin kaunis tänä syksynä, aivan poikkeuksellinen ja ilma täynnä auringonvaloa ja syksyn viimeistä lämpöä.

Illansuussa sieniretki kutsui. Vanhaan Airamiin höyryävää kahvia, ihanat piilopaikkamukit mukaan ja salaiseen suppilovahverometsään. Salainen apaja oli tulvillaan suppiksia aivan kuin muinakin vuosina. Läheisen lammen pinnalla leikki aurinsäteet ja kaikkialla oli niin kaunista. Kallionkupeessa nautittu höyryävä kahvi ja ääretön hiljaisuus saivat ajankulun seisahtumaan ja viimeiset sienet piti kerätä illan jo hämärtyessä. Oi onnea - suurta Onnea =)


perjantai 11. lokakuuta 2013

Polku taivaan sineen



Syksy on kääntänyt lehteään, aivan huomaamatta. Syksy on ollut täyteläinen, täynnä sykettä ja virtaa. uusia tuttavuuksia, uusia koulutuksia, onnistumisia ja kirkkaana loistavia silmiä. Viimeiset viikot olen vääntänyt vähintään kaksi kertaa viikossa normi työpäivän päälle vielä toisen työpäivän. Mukavaa on ollut, mutta nyt täytyy kyllä todeta, että vihdoinkin LOMA! Huh akkujen latausta ja rauhoittumista onkin jo kaivattu. 

Tällä viikolla meille muutti tuo jo vuosia blogeissa keikkunut blogihylly. Ensin ajattelin, että ei meille tätä kun tämähän on jo kaikilla. Mutta toista vastaavaa, yksinkertaista ja kompaktia ei vaan löytynyt ja periksi oli annettava. Stringin tuotekuvat ovat valloittavia =)



Tänään tein loman kunniaksi retken koskelle. kuuntelemaan solisevan veden virtausta, nuuhkimaan syksyn viimeisiä tuoksuja, koskettamaan puiden karkeita ja syysauringon lämmittämiä runkoja, ihastelemaan joella virtaavia lehtilauttoja. Aurinkoista syyslomaa ja alkavaa viikonvaihdetta ja kiitoksia edellisen postauksen ihanista kommenteista.