keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Kaunista vappua!



Muutama ilta on jälleen vierähtänyt Viktoriuksen kimpussa. Kattoristikon vääntäminen ja maalaaminen osoittautuivat ennakoitua hitaammiksi puuhiksi. Reunoiltaan kattoristikko on edelleen hitusen kesken ja se pitää huomenissa yrittää saattaa kuntoon. Kattoristikko on välttämätön, jotta valokate saadaan järkevästi asetettua. Viktoriuksen runko on maalattu kohta kahteen kertaan Voima maalilla. Voima on vesiohenteista puolihimmeää ulkokäyttöön tarkoitettua maalia, jossa on huippuluokan homesuojaus, ainakin näin purkin kyljessä todetaan. Ajattelimme, että maalataan uudelleen jos joskus Viktorius pääsee homehtumaan. Nyt on myös ikkunoiden kiinnityslistat hankittu, niistä puuttuu toki maalaus, mutta valmiina odottamassa ovat. Moni on taivastellut Viktoriuksen kokoa, mutta totuus on tarua ihmeellisempää. Siitä tulee vain 13 neliömetrin kokoinen. Taitaa tuo massiivinen puuvajan pääty hämätä mittasuhteita. Eli ihan perus kasvarin kokoluokkaa.




Talon seinustalla kukkivat koristekirsikat. Potagerissa on käynyt hurja yöpakkanen vaurioittamassa särkyneiden sydänten latvuksia. Tillipionit, nyppykurjenpolvet ja helmililjat olivat sentään pakkasilta säästyneet.




Hakuropajuun on ilmestynyt pienet lehden alut ja kaamea totuus paljastui. Kaksikerroksisen hakuron ylin kerros on paleltunut talven aikana ja vain alin kerros on säästynyt elinvoimaisena. Pitänee siis turvautua sekatööreihin ja muotoilla hänen hioneudestaan tavallinen yksikerroksinen versio.

Mukavaa vappua Teille kaikille =)



maanantai 28. huhtikuuta 2014

Viktorius


Meidän Viktorius on valmistumassa pala palalta. Vanha valkea maali on saanut uutta valkeutta pintaansa. Kattoon on ehditty laittaa vaakaruoteet, vaikkei niitä vielä kuvassa näykkään. Räystäs levennykset ovat viittä vaille valmiit.

Tiina kysyi tuossa taannoin, mistä Viktoriuksemme on saanut nimen? Kuten moni lukijoista muistaakin jo entuudestaan niin olemme melkoisen innostuneita puutarhojen historiasta. Viktorius juontaa siis nimensa Viktoriaanisesta aikakaudesta (1837-1901) Tuo aikakausi oli Englannissa kuningatar Victorian hallintokautta ja koko Eruroopassa teollistumisen kultakautta. Puutarhaintoilijat olivat 1700-luvun ja 1800-luvun taitteessa innostuneet eksoottisista kasveista ja vallalla oli botanistien aikakausi. Keräily vimma vaati uusia tiloja ja mahdollisuuksia kasvattaa ihmeellisyyksiä. Tällä armottomalla keräilyvimmalla oli myös vaikutuksensa puutarhojen arkkitehtuuriin ja kasvihuoneiden valtakausi sai alkunsa. Upeat kasvitieteelliset lasipalatsit saivat alkunsa ja alkujaan niitä rakennettiin metallirungolla. Viktoriaanisen aikakauden kasvihuoneista on saanut alkunsa englantilaiset kasvihuoneet, joissa on punatiitisokkeli ja kapeat ikkunat. Meidän Viktorius on siis syntynyt unelmista ja haaveista, jotka liittyvät juurikin viktoriaanisen ajan kasvihuoneisiin.

Viktoriuksen katolle pitäisi vielä rakentaa koristelista. Viktoriaanisen aikakauden kasvihuoneita koristivat usein ranskanliljat. Meillä tulee jotain yksinkertaisempaa, mutta jokin juju tuolla harjalla pitää olla.


Pihaa kunnostaessa saimme myös idean rakentaa pienen murskealueen tuohon Viktoriuksen edustalle. Murskealueelle tulee kenties muutama pieni istutuslaatikko, ehkäpä myös ruukkupuutarha.

Narskujen huumaava tuoksu on vallannut pihakujan ja keltainen hohde on kuin auringonpaiste talonseinustalla. En niinkään ole keltaisten kukkien ystävä, mutta nämä narskut kuuluvat talon alkuperäis kasvillisuuteen. Niitä kasvoi läjässä hernepensaiden lomassa ja sieltä ne siirrettiin talonedustan kukkapenkkiin. Nyt narskut ovat vahvistuneet ja levittäytyneet.


Aamuisin on pitänyt melkoista kiirettä kun esikasvatuksessa olevat taimet on pitänyt kiikuttaa ulos. Taimien ulkokoulutus on siis alkanut. Tuo esikasvatus on sisätiloissa sietämättömän viheliäistä puuhaa. Meillä hyasinttipavut kukkivat jo täyttä hakää ja miinanköynnökset tarttuvat ties mihin kiinni. Mutta vielä ei uskalla taimipoloisia uloskaan jättää yöksi, sillä meillä on ollut lähes joka yö pakkasta.


perjantai 25. huhtikuuta 2014

Mittalankojen kiristystä =)


Töistä päästyäni alkoi mittalankojen kiristyspuuhat. Suurimmaksi osaksi olen yber suurpiirteinen, mutta mittalankojen kanssa jaksan puuhata. Tieprojekti toi tullessaan myös uusia projekteja. Tien vierustalla kulkenut jyrkkä reuna sai lähteä. Reunusta pyöristettiin ja samalla sisäänkäynti tuli selvästikin avarammaksi. Reunustalta lähteneet maat vuorostaan kärrättiin kiviaidan reunustalla oleviin monttuihin. Ja sitten päästiin murskeen kimppuun. Tie edistyi jälleen roimasti ja huomenna hommia jatketaan kottikärryilyä ja toivottavasti tie saadaan jopa valmiiksi asti. On se kumma miten tällaiset projektit inspiroi ihan valtavasti =) Vaikka kunto on surkea talven jäljiltä niin jotenkin voimia tulee siitä kun näkee kokonaisuuden muuttuvan ja ryhdistyvän pala palalta. Mutta nyt nukkumattia morjestamaan, että huomenna taas jaksaa =) Aurinkoista viikonvaihdetta Teille kaikille =)


Tätä pihatietä on kuljettu 112 vuotta



Meidän pihatien pielessä seisoo kaksi betonista tolppaa. Niihin on tehty joskus vuosikymmeniä sitten portti, joka ei ole koskaan ollut käytössä. Näin tiesi kertoa naapurin vanha isäntä seisahtuessaan ihmettelemään puuhiamme. Portti on meidän kanalassa, valkeaksi maalattuna ja totisesti käyttämättömän näköisenä. On aina mukavaa kuulla pieniä paloja talomme historiasta.

Historiaa  jos jonkin näköistä kätkeytyy myös varmasti pihatiehemme. Tänään tievanhus sai lupauksen uudesta pinnasta. Tänään koitti nimittäin päivä kun Kiviaseman rekka hurvasi pihaamme kyydissä 0-8mm harmaata pihatiemursketta. Meidän tie viettää reilusti alaspäin ja tie on altis sadevesien aiheuttamille vaurioille. Tämä murske tiivistyy ja pysyy rinteessä sateellakin. Ajan saatossa tien ajoraiteet olivat painuneet melkoisesti ja iltapuuhtena jumppasimme likimain viitisentoista kärryllistä mursketta tien alkupäähän. Huomenissa projekti jatkuu. Pitää asentaa linjalangat ohjaamaan tien reunaa. Tänään silmämääräisesti asennettu reuna nimittäin loirottelee jo nyt ja mittalankojen kanssa hommaa on mukavampi jatkaa. Luvassa on ehkäpä myös sammaloituneen nurmialueen reunojen kanttausta ja paikoin tien linjojen suoristamista sekä ryhdistämistä.


maanantai 21. huhtikuuta 2014

Viktoriuksen pauloissa =)

Lääh puuh =) Pääsiäisen kelit ovat olleet suorastaan niin otolliset, että työpäivät pihamaalla ovat venyneet likimain 12 tuntisiksi. Viktoriuksen saloihin on vihdoin tartuttu. Vanhan peltikaton purkaminen osottautui suuremmaksi urakaksi mitä osattiin edes uumoilla. Peltien alta löytyi maatunut laudoitus, jonka alta löytyi pitumikatto, jonka alta löytyi jälleen laudoitus. Likimain elinen hurahti kattoa purettaessa. Nyt olisi sitten vuorossa kattoparrujen vahvennus ja koko höskän maalaaminen jälleen valkoiseksi.



Hetken ehdin jo pelätä, että Viktorius on liian varjoisalla paikalla, mutta siihen tuntuikin paistavan melkein koko päivän puiden lomista. Joten täydelle porotukselle kasviparat eivät sentään joudu. Ikkunaruudut kiinnitetään kunhan valokate on saatu kunnialla katoksi. Valokatteen asentaminen hitusen jänskättää. saadaankohan yhtään levyä ehjänä paikoilleen =)


Viktoriuksen vieressa, ennen pikkiriikistä metsää on vanha juhannusruusupöheikkö. Tähän on ollut suunnitteilla jo pidemmän aikaa pienoinen gravelgarden. Nyt ruusut saivat roiman nuorennusleikkauksen ja rinne alkoi pikkuhiljaa muotoutua. Saapas nähdä, josko tämä valmistuisi tuossa Viktoriuksen siivellä. Paikalla on kalliota ja kun oiken jaksaa kaivaa sammaleita ja maata pois niin kallio pilkistelee somasti mullan ja ruusujen lomasta.


Vanhat pihakalusteet saivat uutta miranolia pintaan ja ehkäpä nämä löytävät paikkansa Viktoriuksesta. Aamukahvi kasvihuoneessa nautittuna voisi olla tämän kesän parhautta =)

Sininen meri talon nurkalla on laajentunut entisestään. Kohta idänsinililjat valtaavat jo koko talon ja pellon välisen kaistaleen. Näitä ihanuuksia pitäisi pikkuhiljaa levittää myös saunalle päin. Potagerissa tillipionit ovat nostaneet tupsupäitään ja valkeat krokukset ovat täydessä kukassa. Ilma on jälleen niin kutsuva, että taidan laittaa Einin Kesä ja yö -biisin levylautaselle, sillä siihen liittyy aivan huippumuistoja vuodelta 2008, silloin kun löysimme aarteemme =) Kaunista maanantaipäivää Teille kaikille =)







lauantai 19. huhtikuuta 2014

Leikkimökin uusi elämä =)

Pitkäperjantai sujui sutjakasti maalisutia heilutellen. Lapsuudessa tämä tuskin olisi tullut kuuloonkaan, mutta onneksi ajat ovat muuttuneet =) Lämpöinen punamulta sai vanhan leikkimökin uuteen uskoon, uudet valkeat pielilaudat toivat ryhtiä ja jokin vanha ulkomaali löysi paikkansa mökin ovessa. Leikkimökin nurkat ovat olleet pahuuden vallassa vuosikaudet. Pellon puoleisella reunalla on ollut paikkaansa etsivien taimien toivoton varasto, multasäkit ja ties mitkä rojut ovat olleet säilytyksellä mökin seinustoilla ja kuistilla. Nyt rojut päätyivät suorastaan roskakuormaan ja puolikuolleet taimet tunkioon. Työkaveri tuolla Hernepensaan Facessa kehotti kaivamaan maata pois mökin reunoilta, jotta alusta tuulettuisi ja mehän tehtiin töitä käskettyä ja nyt toivottavasti mökki kestää taas jonkusen vuoden pidempään. Katolle oli vuosien saatossa ilmaantunut muhkea multa ja sammalkerros, joka sai myös kyytiä. Samalla myös jättiläismäisen alppiruusun alunen siivottiin ja kuolleet oksat leikattiin pois. Voi miten mukavaa onkaan jälleen tarttua ulkotöihin ja miten siistiä jälkeä syntyykään. 

Maalausvimma jäi jotenkin päälle ja tänään maalasimme vanhat ulkokalusteet mustiksi miranolilla ja toiset kalusteet saivat uuden ruskean puuöljyn pintaansa. Huomenissa jatkuu ulkopuuhat ja saas nähdä josko huomenna vihdoin pääsisimme Viktoriuksen kimppuun =)




keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Uusia ja vanhoja projekteja


Pientä nurkkien fiksausta on ilmassa. Jotenkin vimma iski tänään parturista kotiin ajellessani. Muistin, että meillä on jossakin melkein 10 litraa punamultamaalia. Vanha 60-luvun alussa rakennettu leikkimökki on suorastaan pihallamme paraatipaikalla. Tuo mökki kuuluu pihamiljööseen niin, ettei sitä tohdi purkaakkaan, joten päätin sipaista uutta maalia pintaan. Sammallet ja ties mitkä lahottajat ovat oikein antaumuksella pureutuneet mökin lautaverhoiluun, mutta tällä kertaa en edes harkinnut niiden puhdistamista vaan sipaisin suoraan kosmetiikkaa pintaa ;) Illan viileys tuli puolivälissä vastaan ja jatkanen huomenissa projektia. Viikonvaihteessa pitää myös sipaista nuo valkeat osat uuteen uskoon.


Mutta täällä on se varsinainen kesken jäänyt projekti, mistä viikonvaihteessa vihjasin. Meidän Viktorius, kuten joku lukijoista saattaa muistaakkin. Vuonna 2010 purimme puuvajan päädystä vanhan autotallin ja runko-osasta rakensimme kasvihuoneen aihion. Valmiiksi leikatut ikkunalasit ovat olleet siitä asti huolella pakattuna meidän isossa salissa ja kattolevyt ovat olleet kaupassa. Potager ja muut projektit veivät mennessään ja vuosien varrella meidän Viktoriuksesta tuli epämääräisen rojun säilöpaikka. Tänä keväänä kuitenkin esikasvatusvimma sai huushollin kaikki ikkunanvierukset niin tupaten täynnä taimia, että ajatus esikasvattamosta heräsi jälleen henkiin. Pääsiäisenä on luvassa siis tuon peltikaton purkua ja ruodelaudoitusten värkkäämistä. Ensiviikon keskiviikkona kattolevyt vihdoin saapuvat ja ehkäpä tänä keväänä totisesti päästään jotain jo kasvattamaankin meidän Viktoriuksessa. Eli lähiaioina luvassa myös tällaisia projekteja =)


Potagerissa on ängelmät pikkuhiljaa nousemassa maasta. Saas nähdä, viime vuonna nämä ängelmät olivat pikemminkin ongelmia, kun niiden varret riehaantuivat kasvamaan lähes kaksi metrisiksi =) Ja nyt niillä on vielä kaikenkukkuraksi voimaa juurellaan =) Huh huh



maanantai 14. huhtikuuta 2014

pieniä pilkottavia pallopäitä

Ilta-auringon säteet saavat valkeat crokukset hehkumaan. Talon seinustalla skillamatto on kuin sininen meri läikehtivine aaltoineen. Lämpenevä ilma tuntuu iholla ja maasta nousee sateen jälkeinen tuoksu. Kasvukausi on pikkuhiljaa käynnistynyt. Akilleijat puskevat kilvan talonnurkalla, ruusujuurten pallopäät kurottautuvat kohti valonsäteitä ja särkyneet sydämet hehkuvat purppuraa.



sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Siistimispuuhissa


Sumuinen ilma on saartanut meidät. Tuntuu aivan kuin joku suihkuttelisi ilmaa jättiläismäisellä suhkupullolla. Elohopeakaan lämpömittarissa ei oikein jaksa kohota. Uunista tulvii lempeä burgundinpadan tuoksu ja takoissa ritisee tuli. Tänään on sellainen hitaasti lipuva sunnuntai.

Eilen ei ollut hitaasta lipumisesta tietoakaan. Saatiin ilta yhdeksältä talon päädyn kukkapenkki jälleen kevätkuntoon. Rikkaruohoja oli kertynyt luvattoman paljon ja kitkentä oli suorastaan hyytävän kylmää ja hitusen jopa raskasta puuhaa. Taitaa olla kuntokin vähän talviterässä =) Mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Penkki tuli kitkettyä, pensaat leikattua ja hevosen itseään kärrättyä mukava peitto penkin parannusaineeksi. Ehkäpä tähän sisääntuloon sopeisi myös jokunen lilja kasvamaan ja ehkäpä daaliakin. Kesällä penkin kuitenkin pääasiassa valtaavat jättiläismäiset, taivaansiniset ritarinkannukset, mutta ehkäpä sinne jonnekin niiden lomaan mahtuisi vielä jotakin. Eilen nimittäin käytiin pikaisesti Kemiön Agrimarketissa ja mukaan tarttui jälleen muutama lilja ja iiriksen alku. Nyt vaan tarvitsisi ilmojen hitusen lämmetä niin pääsisi jatkamaan hommia.



Pirunkeppiä on leikattu ankaralla otteella ja nyt talon reunukselta pääsee taas kulkemaan ilman, että takertuu sen viheliäisiin piikkeihin kiinni. Ensi viikolla onkin sitten luvassa ehkäpä jotakin jännittävää =) Meillä on eräs projekti uinunut vuodesta 2010 ja melkein jo unohtunutkin, mutta nyt on ehkäpä tullut aika tarttua härkää sarvista ja ottaa projekti jälleen työnalle =) Mutta siitä lisää loppuviikosta jos vain säät sallivat =)