keskiviikko 27. elokuuta 2014

Sateen jälkeen odotettavissa poutaa =)

Sataa, sataa ropisee..... Huimat 120mm oli satanut edellispäivän mittauksen mukaan viikon sisällä. Taas peltikatto rummuttaa ja naapurin vehnäpelto näyttää harmaudessaan vähintäänkin surulliselta. Onneksi viikonlopuksi on hitusen luvassa poutaa ja ehkäpä auringonkin paistetta. Kosteus on saanut sisäilmankin jäähtymään niin, että olen jo parina iltana joutunut pistämään puita pönttöuuniin - hrrrrr.

Potager näyttää hitusen tursahtaneelta. Siellä täällä pilkottaa siemenvanoja, kellastuneita lehtiä, sateen kaatamia kukkavanoja. Myös lisää pikkutaimia on ilmestynyt ainakin keltaisen ängelmän lähettyville. Hakuropaju on nauttinut viimepäivien vesikylvystä ja se on tuuheutunut tuuheutumistaan. Ylin kerros on kuin ihmeen kaupalla vankistunut ja saanut tuuheutta itseensä.



Latva-artisokat kasvattelevat kilvan nuppujaan. Voi kuinka malttamattomana odotankaan kukkien aukenevan =)

Isokaunosilmä coreopsis grandiflora mayfield giant, jonka luulin jo vuosia sitten hävinneen, on ilmestynyt kuin tyhjästä elokuunasterien viereen. Ilmeisesti se on aikoinaan siementänyt näille main ja nyt muutaman vuoden tauon jälkeen siemenet ovat itäneet. Saan kuin saankin pitää hänen keltaisuutensa siis mukana perennalistoillani - juhuu =)

Nepalinhanhikit ovat olleet uskollisesti kukassa jo muutaman kuukauden. Eikä kukkaloistolle näy loppua. Sateen lomassa on melkoisen mukavaa tutkia poutapäivinä otettujen kuvien arkistoa ja haaveilla tulevasta keväästä ja uusista siementilauksista ja istutuksista =)


perjantai 22. elokuuta 2014

Pihlajanmarjaiset helminauhat

Haaveilen pihlanmarja helminauhoista, tummilla hiuksilla valuvista pienistä oranssisista helmistä. Syksy on saapunut nyt se on jo aivan varmaa. Eilisellä koiruuden ulkoilutusretkellä hanhiparvi lensi ylitsemme laulaen syksyn säveliä, tuuli humisi tummanpuhuvien honkien latvustoissa ja sateen kostuttama metsä tuoksui ihanasti. Vuodenaikoijen vaihtelussa on jotain vangitsevaa.

Syyskiireet ovat ihanasti kietoneet kiireeseen, uusiin jännittäviin juttuihin ja tarinoihin. Uudet ideat odottavat syntymistään ja olo on suorastaan odottava. Nautinnollista viikonvaihdetta Teille kaikille =)




tiistai 19. elokuuta 2014

Sinikatanoiden lumoissa

Sadetta ja suloisia sinikatanoita. Olin jo melkein unohtanut katanoiden kauneuden, kunnes eräänä päivänä kitkiessäni potageria huomasin hopeanhohtoisten nuppujen keinuvan tuulessa. Sinikatanat lukeutuvat kyllä ehdottomiin lemppareihini ja kuuluvat potagerin perusvarustukseen. Niiden ainoana murheena on se, että perennana ne ovat kovin lyhytikäisiä, mutta onneksi ne siementävät mukavasti.

Syksy on alkanut jälleen kerran pienoisen härdellin merkeissä, eikä ole meinannut ehtiä edes bloggaamaan. Sadettakin on melkoisesti pidellyt kuuman ja kuivan loppukesän päätteeksi. Toisaaltaan potagerin kasvit ovat vihdoin saaneet nauttia kosteudesta. Tämän syksyn projekteihin kuuluisi vielä pensasaidan istutusta ja mustikoiden suojaamista pysyvillä pikkuaidoilla. Mutta näihin projekteihin päästään kunhan arki tasoittuu ja sateet hälvenevät =) Sillä välin nautitaan sinikatanoiden sulokkuudesta ja sateen hapettamasta ilmasta.




torstai 7. elokuuta 2014

Ihmekiven lumoissa ja vähän myös sateen

Aamulla ennen töihin lähtöä on mukavaa käydä hitusen käyskentelemässä sateen kastelemassa potagerissa. Jos oikein tarkkaan katsoo niin meillä on meneillään valkojuuritaisto. Ei tämmöistäkään sitten aiemmin ole ollut. Nyt valkojuuri puskee kivien reunoilta. Pöh - ne pitää saada hävittettyä ennen talvea. Muutoin juurakko ehtii siihen mittaan, ettei mokomasta hevin päästä eroon.

Kosmoskukat ovat olleet mitä mainioin uusien kukkapenkkien täyttömateriaali. Nyt kasvusto on pulskistunut ja peittänyt koko reuna-alueen harsomaisilla lehvästöillään.

Punahatut ovat vuorostaan varsinaisia luottokaunokaisia. Niiden ylväät hatut keikkuvat säässä kuin säässä ja ryhti säilyy. Tänä vuonna niiden sävy on aiempia vuosia pehmeämpi ja jopa aavistuksen rusehtavaan taittuva. Liekkö paahteisten kelien ansiota.




Sitten on kaikki ihanan harmahtavat ohotanmaruunat ja kastehelmien kuoruttamat akilleijan lehdet ja tietysti valkea törmäkukka. Törmäkukka näyttää tänä vuonna lähes täydelliseltä. Ei yhtään viimekesänä olleita ruskettumia ja ränsistymiä vaan upeita, eheitä kukkia.



Potagerin sisääntulon tuoksuherneetkin ovat paikanneet vielä pienten perennojen vaatimattomuutta. Rehevöityneet hajuherneet kieppuvat pitkin istutusaluetta saaden sen näyttämään alkukesää vehreämmältä ja runsaammalta.

Potagerin sisääntulossa on ihmekivi, jonka löysimme kiviaidan vieressä olevasta kiviröykkiöstä. Kivi piti aikoinaan laittaa paraatipaikalle ja nyt sateiden jälkeen se näyttää ihmeen hienolta valkeine pilkkuineen.



keskiviikko 6. elokuuta 2014

Puimureiden hyrinää

Kuumuus saa värit haalistumaan. Pari päivää sitten otetuissa kuvissa viljapelto vielä hennosti vihertää, mutta tänään jo lähipelloilla hyrisivät ensimmäiset puimurit ja ohran tähkät olivat kullankeltaisina nitkauttaneet päänsä kohti maata. Syksyn merkkejä ilmassa. 

Potagerin käytävien kivet polttivat jalkopohjia kun kävin tänään syömässä punaisia karviaisia. Ilma on niin seisahtunutta, että liljojen tuoksu levittäytyy kaikkialle. Voi kuinka kaipaan sateita ja viileyttä. Toivottavasti huomiseksi luvattu sade viivähtäisi edes hetken täälläkin ja raikastaisi paksuksi muuttunutta ilmaa. 




Jotain hyötyäkin näistä keleistä sentään on. Potagerin puhtaanapito on niin helppoa. Vain pikkuisen kuokkaa ja rautaharavaa mulloksille ja rikat pysyvät tipotiessään.




perjantai 1. elokuuta 2014

Potager rakkautta =)


Ilmassa on suurta potager rakkautta =) Töiden alku kolkuttaa jo oven takana, mutta en millään malttaisi, sillä potager näytti jälleen uuden puolensa. Kyllästyminen kuumiin helteisiin on ajanut minut pikkuhiljaa takaisin kitkentähommien ääreen. Ajattelin laittaa potagerin syyskuntoon oikein perusteellisesti. Tähän aikaan kesästä kasvustot ovat ryöpsähtäneet käytäville ja kasvillisuus näyttää enemmän tai vähemmän ränsistyneeltä.

Aloitin urakan kitkemässä ensin suuret ruudut, joita on yhteensä neljä. Tämän jälkeen puskin käytävien kimppuun. Kuokan ja heinäharavan voimin. Heinäharava on nimittäin osottautunut parhaaksi käytävien kunnostusvälineeksi. Sillä saa harattua murskepinnan sopivasti auki ja piikkien välit ovat niin suuret, että murske ei lähde kulkeutumaan haraamisen mukana. Heinäharavan muotoilu on jotenkin parempi kuin rautaharavan. Harava liikkuu murskeella joutuisammin.

Mutta käytävien kunnostus osoittautuikin superhitaaksi, sillä sainkin superidean =) Nimittäin harvensin särkyneet sydämet ja leikkasin reunimmaisista jättipoimulehdistä kaikki kukkaröyhelöt pois ja vau miten paljon siistimpää tulikaan. Jättäreiden kukista luopuminen oli aivan päälillikköidea. Harmi vaan, että kukkavanojen poistaminen on niin hidasta. Kukattomat jättärit näyttävät upean selkeiltä, siiden pyöreä mätäs piirtyy selkeämmin esiin ja tyräkkien kauneus korostuu niiden rinnalla. Huh jospa jaksaisi leikata kaikista jättäreistä kukat pois =)

Nyt käytävillä on taas tilaa kulkea ja näkymät avautuvat kauniisti. Mutta nyt potager jo kutsuu =) Sillä muutama homma on vielä vaiheessa, joten aurinkoista päivää Teille kaikille =)