maanantai 29. helmikuuta 2016

Pieniä lukuelämyksiä =)


Kevään odotus tuntuu väliin viheliäisen pitkältä. Olen käyskennellyt aikaansaamattomana liukkaassa ja loskaisessa metsäpuutarhassa, katsonut ikkunasta lumen peittämää potageria ja hiippaillut koleassa Viktoriuksessa odottaen ja odottaen. Elämme välitilaa, jossa mikään ulkohomma ei oikein vielä suju, vaikka päivät ovatkin ihanasti pidenneet. Sisällä ei taas ikkunalaudoille mahdu enempää pikku taimia, joten selvästikin pattitilanteessa ollaan =) Nuorimmaisen mielestä taas tulppaani-innostukseni on mennyt yli olkansa, eikä hän halua kuulla enää sanaakaan tulppaanien historiasta tai ranskalaisista tulppaaneista saati papukaijatulppaaneista. Mikä siis avuksi?

Varauduin pahimpaan viimeviikon perjantaina ja turvauduin nettikauppojen puutarhakirjatarjontaan =) Mopo keuli hieman. Olisin tilannut pari muutakin kirjaa näiden lisäksi, mutta toinen oli päässyt loppumaan ja toinen on vasta tuloillaan, joten näillä mennään =) Kolme ihanaista.

Aivan ensimmäisenä ostoskoriin napsahti Kukkien lumoa. Siitä olin haaveillut jo hyvän tovin. Kirja on jo muutaman vuoden vanha, mutta sitäkin mehukkaampi. Turun museokeskuksen julkaisema kirja on pullollaan kannesta kanteen kukkien kulttuurihistoriaa, tarinoita kukkien takaa. Njamskis =) Odokkaas vaan kun uppoan tuon ihanuuden syleilyyn niin voi nuorimmainenkin vaan huokaista aamukahvipöydässä jännittäville tarinoille =)

Toisena ostoskoriin sujahti monelle täällä blogistaniassakin niin tuttu Suomalainen metsäpuutarha. Tämä on oikeastaan poikkeus puutarhakirjavalikoimaani. Harkitsin pitkään tämän hankintaa. Hypistelin tätä kymmeniä kertoja eri kirjakauppojen hyllyjen välissä, mutta aina palautin sen käsistäni hyllyyn. Kirja on kovasti ohjeistava ja vinkkejä antava. Mutta nyt koin vihdoin tarvitsevani noita vinkkejä ja vihjeitä tulevan metsätarhamme kanssa hääräillessä.

Ja kolmantena aivan uunituore Teija Tuiskun ja Heidi Haapalahden Makutarhuri. Törmäsin kirjaan viimeviikolla käydessäni työreissulla Turussa ja voi se oli ihastusta ensi silmäyksellä. Kauniit kuvat ja kirjan karkea tuntu vievät oitis mukanaan =)


perjantai 26. helmikuuta 2016

Tulppaanimanian pauloissa =)

Muutama viikko sitten löysin ulkoeteisen kaapin päältä muovikassin ja kas kas. Sieltä paljastui viime syksynä hankittuja tulppaanien ja kevätkellojen sipuleita. Voi sitä onnea kun tällaisia aarteita löytää ja vieläpä omasta eteisestä. Yhtä kaikki sipulihommat jäivät silloin odottamaan parempaa hetkeä. Ja tänään se sitten vihdoin koitti. Kaivoin kassin esiin ja kipaisin Viktoriuksesta hakemaan muutaman ruukun ja ei muuta kuin istutuspuuhiin.


Sipulien kuoret olivat jo repeilleet kuten edellisen postauksen kuvassa ja vihreät piipat olivat melkoisesti kasvaneet.


Nuorimmainen toimi istutusapurina ja päätimme laittaa kaikki 40 tulppaanisipulia suureen harmaaseen ruukkuun. Tästä siis oma tulppaanimaniamme alkaa. Edellisessä postauksessa Jupiterin Parta innostui silminnähden tulppaanien kiehtovasta historiasta. Historia kiehtoo itseänikin ja antaa kasveille uudenlaisen ulottuvuuden. Ja tulppaaneilla jos jollain on erityisen kiehtova historia.

Tulppaaneista on säilynyt runsaasti historiankirjoituksia.  Niiden jalostus on alkanut mitä todennäköisemmin ottomaani sulttaani Suleimanin hovissa 1500-luvun alkupuoliskolla.  Käykääpäs ihan huvin vuoksi kurkistamassa tuosta Suleiman sanan linkistä. Herralla on kovasti tulppaanin näköinen turpaani päässään =) Ei siis syyttä tulppaanien nimi juonna juurikin turpaanista =) Suleimanin aikana saatiin jalostettua jopa 1500 erilaista lajiketta uskomattoman upeita, kapea ja pitkä terälehtisiä Istanbulin tulppaaneja. Näistä 1500 lajikkeesta on nykyään jäljellä enää yksi, Tulipa Acuminata.

1593 wieniläinen kasvitieteen professori Carolus Clusius toi Turkista peräisin olevia tulppaanien sipuleita mielessään niillä tienaaminen. Carolus Clusius kuitenkin epäonnistui sipulien kauputtelussa ja monen kommerverkin kautta sipulit päätyivät varkaille, jotka myivät ne kovalla hinnalla eteenpäin. Muutamien kymmenien vuosien aikana näihin tulppaaneihin tarttui mosaiikkivirus. Ja tästä mosaiikkiviruksesta tarina sen kuin paranee. Virus nimittäin tuotti kukkiin mitä erikoisempia muotoja ja väriyhdistelmiä. Ja pikkuhiljaa vuoteen 1634 mentäessä kiinnostus tulppaaneja kohtaan kasvoi etenkin Hollannissa. Tulppaanien omistuksesta oli pikkuhiljaa muodostunut yleellisyyden symboli ja koko kansa oli alkanut himoita tulppaaneja. Tulppaanien sipulien kauppa kiihtyi ja mosaiikkiviruksen tartuttamat erikoisuudet olivat erittäin himoittuja. Tulppaanikauppiaat tekivät ennustuksia tulevan vuoden trendiväreistä ja kauppa sen kuin kiihtyi. Tulppaaneista tuli sijoituskohteita ja pörssikurssit heilahtelivat tulppaanien hintojen myötä. Sipuleita vaihdettiin kiinteistöihin ja maaomaisuuteen. Sipulien hinnat kipusivat vuoteen 1637 mennessä taivaisiin ja yhden himoitun sipulin hinnalla saattoi saada upean kivitalon Amsterdamista. Ei siis mitään nappikauppaa tämä tulppaanihomma ollut =) Koko Hollanti oli seonnut ja elkeet maailman ensimmäiselle talouskuplalle olivat ilmoilla.

1637 järjestettiin Hollannin Alkmaariassa tulppaanihuutokauppa, jossa Admieraal van Enkhuizen nimisen tulppaanin sipuli meni kuin kuumille kiville 5200 floriinin hinnasta, mikä vastasi viiden talon hintaa. Vain muutama päivä tästä kaupasta tulppaanien hinta romahti ja tulppaanimanian aikakausi oli päättynyt.

Ja nyt jälleen meidän manian kimppuun =)


Kun kaikki 40 ihanaista saatiin mahdutettua ruukkuun niin sipulit kasteltiin ja peiteltiin mullalla. Seuraavaksi olivat vuorossa valkoiset kevätkellot. Osa niiden sipuleista oli hitusen huonomman näköisessä kunnossa kuin tulppaanit, mutta kaikki pääsivät siitä huolimatta ruukun uumeniin.





torstai 25. helmikuuta 2016

#tulppaanitorstai - ranskalaisen kaunottaren seurassa


Tulppaanitorstai onkin vienyt pikkuhiljaa varsinaiselle tutkimusmatkalle. Tällä kertaa matkan kohteena ovat erilaiset tulppaanit ja musta vanha kansakoulun liitutaulu. Jotenkin on kiehtovaa tarkkailla tulppaanien muotoa, värejä, olemusta vaihteeksi erilaista taustaa vasten.

Ryhmä rämässä ovat tällä kertaa mukana pionikukkainen ranskalainen tulppaani. Hänen majesteettinen ylväytensä saa hiljentymään. Muhkea, valloittavan täyteläinen kukka, pitkän, pitkän ja rennon varren nokassa. Ahhhh - voiko mitään kauniinpaa ollakaan. Näitä ranskalaisia on saatavilla paikallisessa kukkakaupassa silloin tällöin. Ja tällä kertaa minua onnisti, sillä saavuin kauppaan juuri samana päivänä kuin heidän ihanuutensa. Ranskalaiset tulppaanit eivät itseasiassa ole ranskalaisia vaan hollannissa kasvatettuja suuria tulppaaneja, jotka kestävät hurjan kauan maljakossa =) Tämän ranskalaisen ihanuuden lisäksi seurueeseen kuuluu kaksi rimpsureunaista papukaijatulppaania. Ensimmäiset maininnat papukaijatulppaaneista juontaa jo 1620-luvulle, mutta nämä nykyään myynnissä olevat ovat peräisin 1900-luvulta. Meidän papukaijat ovat syvän violetinpurppuroita ja niitä koristaa valkeat juovat. Ja näiden lisäksi on vielä kaksi valkeaa kerrattua tulppaania ja yksi oranssi.








Samalla kun ihastelin tulppaanien kukkien moninaisuutta ja värisävyjä perehdyin myös tulppaanikirjallisuuteen. Tällä kertaa kylläkin vain kuvitus kuvien kautta. Vanhojen kirjojen puupiirroksissa tulppaanien olemus piirtyy niin kauniisti =) Tiesittekö muuten, että tulppaanit ovat aiheuttaneet ihka ensimmäisen pörssiromahduksen? Ja vieneet koko Hollannin konkurssin partaalle.



Tulppaaninkukkien muodoissa on hurjasti vaihtelevuutta. 1500-luvun puolivälissä myös tulppaanien väreissä oli hurjasti vaihtelevuutta ja mielenkiintoisia yhdistelmiä, joita ei nykyään ole. Nämä käsittämättömän upeat väriyhdistelmät johtuivat viruksesta, mikä muunteli tulppaanien värejä.


Ja lopuksi vielä pienoinen katsaus kansakoulun aikaiseen tulppaani infografiikkaan. Kuvassa tulppaanin kasvuvaiheet:
1. Silmut ovat vielä hyvin pieniä
2. Sipuli itää ja ruskea kuori repeytyy rikki
3. Sipulista kasvaa pysty maanpäällinen varsi, jossa on 3 lehteä ja latvassa iso kukka. Molemmat silmut ovat turvonneet isoiksi
4. Maanpäällinen varsi on jo lakastunut. Silmut täyttävät lähes koko sipulin
5. Silmut muodostavat kaksi sipulia. Alkuperäiset lehdet muodostavat ruskean kuoren näiden pinnalle

Tällainen tulppaanitorstai tällä kerralla =) ja jälleen kiitokset kuuluvat Kukkalan Sannalle

maanantai 22. helmikuuta 2016

Viktoriaaniset lasikellot =)


Tulppaanitorstai postauksen yhteydessä Kati 100% outdoor - blogista ihasteli erityisesti lasikelloja, joten ajattelin tehdä niistä kokonaan oman postauksen. Lasikellot ovat kiehtoneet nimittäin jo puutarhataipaleeni ensimetreiltä. Muistan kuin eilisen päivän sen miten kohtasin ensimmäisen ihanan kellon. Siitä on vuosia ties kuinka paljon, mutta silloin ei vielä kukkakaupoissa ollut noita kelloja tarjolla. Tämän ensimmäisen yksilön kohtasin Westersin puutarhan pikkiriikkisessä putiikissa. Siellä tämä hitusen vihertävästä lasista valmistettu, lähes 40cm korkea kaunokainen oli korkeimmalla paikalla hyllyjen päällä. Ensi silmäyksellä polveni notkahtivat ja varoen kipusin penkin päälle ja kurottauduin ottamaan tuon ihanan kellon alas korkeuksista. Pitkään kello oli ainokaiseni, sillä kelloja ei yksinkertaisesti ollut missään. Kunnes jokunen vuosi sitten kellobuumi räjähti suorastaan käsiin ja yhtäkkiä niitä olikin kaikkialla. Suuria, pieniä, pulleita ja solakoita. Sitten kelloja alkoi pikkuhiljaa kertymään tuon vihertävän jättikellon kavereiksi. Nyt kokoelmassa on seitsemän kelloa.

Lasikellojen tai kupujen, kummaksi niitä haluaakaan kutsua, historia juontaa Viktoriaaniseen aikakauteen. Niin kuin moni muukin puutarhan ihanuus, raparperi huuppa ja upeat kasvihuoneet syntyivät tuona ikana niin myös nämä suloiset kellot. Ne mahdollistivat kasvukauden pitenemisen Brittein saarilla. Viktoriaanisena aikana kiinnostus puutarhoin kasvoi ja moni halusi testata puutarhoissaan eksoottisempien vihannesten ja kasvien kasvatusta. Välimeren herkät kasvit saatiin nyt menestymään upeiden lasikellojen avulla. Samalla kasvukausi piteni, kellon sisään muodostuva kostea, lämmin pienoisilmasto suosi kasvua. Tuuli eikä eläimet aiheuttaneet tuhojaan. Ja ennen kaikkea puutarhureiden unelma ja ylpeydenaihe - aikaisemmat sadot mahdollistuivat. Ja mikä parasta kasvimaa sai ihanien kasvien rinnalle myös elegantin hienostuneita yksityiskohtia. Jos aikamatkat olisivat mahdollisia niin tilaisin oitis matkan Viktoriaanisen aikakauden puutarhoihin =)


Pienet, koulitut latva-artisokat pääsivät lasikupujen lämpöisyyteen meidän eteläisen seinustan viininpunaiseen huoneeseen. Siellä ne ovat tummanpuhuvan ruusutapetin seurassa vähän niin kuin kuninkaallisessa atmosfäärissä =)

Siinä missä meille on kertynyt noita ihania lasikelloja niin myös vanhoja puutarhan oppikirjoja on kertynyt useampiakin. Osa vanhan kansakoulun aikaisia peruja, osa saatuja ja osa löydetty antikvariaateista. Vanhoissa oppikirjoissa on aivan omanlaisensa tunnelma. 1938 ilmestyneessä Koulun kasviopissa korostetaan muoto-opin merkitystä perustana kasvien kasvun ymmärrykselle.



Toinen toistaan ihanammat havainnekuvat kerovat miksi kasvit kasvavat kohti valoa ja mikä merkitys on kotipuutarhan esteettisyydellä. Kirjassa sanotaan mm. ettei kannata aloittaa kotipuutarhan pitoa, jollei ole aikaa esteetisyydestä huolehtimiseen.

Ihastuttavaa Lasikupukkapäivää Teille kaikille!

lauantai 20. helmikuuta 2016

Latva-arisokkia koulimassa =)


Taustalla soi ihmeen ihanainen Iggy Popin Apres levy ja ilmassa on päivä päivältä yhä enemmän kevään odotusta. Kulunut viikko on ollut jännitystä pullollaan, sillä nuorimmainen vietti perjantain prinsessana monen muun vanhan tavoin. Pelkkää pukuloistoa ja ihanuutta oli eilinen. Ja tänään ihanasti, hiljaa lipuva lauantai artisokkien ja Iggy Popin tahdissa =) Voi miten suloista tämä kaikki onkaan =)

36 latva-artisokkaa on taimettunut ja nyt oli luvassa pienokaisten koulinta. Tähän puuhaan parasta on pikkulusikka, lämmin multa ja puuhellan päälle levitetyt suojapaperit, sillä puuhellan korkeus on juurikin passeli tällaiselle puuhastelulle.


Pikkulusikalla saa helposti kaivettua pikku taimet ylös, ilman että vioittaisi herkkiä juuria.



Istutin pikku taimet jälleen turveruukkuihin ja sijoitin aina yhden turvekennon vanhaan dynoon. Näin pikkuisia on helppo kastella, hoitaa ja siirtää tarvittaessa. Nyt vaan pitää huolehtia riittävästä kastelusta, jotta taimet vankistuvat =) Ihanaa lauantaita Teille kaikille =)


torstai 18. helmikuuta 2016

#tulppaanitorstai

Kukkalan Sannan #tulppaanitorstai haaste koukutti sen verran pahasti, että tähän taisi jäädä koukkuun. Tehtyäni viime viikolla ensimmäisen tulppaanitorstai postauksen alkoi jo uudet ideat virrata mielessä. Tutkin ahkeraan niin Pinterestiä kuin muitakin tulppaani-inspiraation lähteitä ja sitten kolahti =) Olohuoneen pöydällä oli näet vanhoja alpakka palkintolautasia, vanhantavarankaupasta aikoinaan kylkiäisinä saatu vanha jalallinen tarjoiluvati sekä lasikelloja, joita olin vuosien saatossa keräillyt. Vanha talo ja nostalgisromanttiset tykötarvikkeet - ei näistä voi kuin innostua. Kaivoin kaappien kätköistä vielä vanhoja kristallivaaseja, sokerikkoja ja pulloja. Inspiraatio suorastaan laukkasi ja tällä kertaa turha jäykistely oli tipotiessään. Nyt pääsin mellestämään omalla tontilla =)



Myös kukkakauppareissu oli yhtä inspiraatiota. Muutama papukaijatulppaani, muutama kerrottu tulppaani, yksi ranskalainen tulppaani, freesia ja oksaneilikoita.


Ja ei muuta kuin rakentelemaan =) Kokosin koko komeuden ensin meidän kylmillään olevaan saliin, koska suorastaan taivaallinen auringonvalo paistoi sinne ihanasti.







Lopuksi toin ihanuudet olohuoneen pöydälle. Pohjoisikkunoista tulviva valo oli olkkarissa viileämpää ja kokonaisuus näyttikin taas aivan erilaiselta ja piti uudelleen tarttua kameraan =) Kiitos vieläkin Sannalle tästä ihanasta haasteesta =)


Edellisen haasteen kimppu on viikon aikana rupsahtanut suloisesti ja kuolleiden kukkien kauneus on vähintäänkin yhtä ihastuttavaa kuin tänään hankkimieni. Mukavaa torstaita Teille kaikille ja toivottavasti muutkin jatkavat Sannan haasteen kimpussa ja tehdään yhdessä oikea tulppaanivallankumous =) Muuten se ranskalainen ihanuus jäi odottamaan seuraavaa tulppaanijuttua, sillä en raaskinnut katkoa hänen ylvästä varttaan =)