sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

Oks pakko kitkee, jollei taho?

Onks pakko kitkee rikkaruohoja, jollei taho? luki aamulla facebook kaverini seinällä. Eihän siihen voinut vastata kuin lyhyesti ja ytimekkäästi, että on ;) Tänään kyllä itselläkin kitkentä otti lujille, sillä eilisen aikana salakavalasti hiipinyt kesälenssu on koetellut voimia. No aamusta heti punahattuteetä, punahattutippoja ja hunajaa ja siitä sitten taas ämpäri kouraan ja menoksi. Sillä tinkiä oli enää vähän jäljellä, enkä kestänyt enää tuvan ikkunasta katsella kitkemätöntä aluetta. Nyt potager on pikkuhiljaa kunnossa ja voin siirtyä yläpihan puolelle ja sieltä sitten pikkuhiljaa trimmerin kimpuun.

Näissä kuvissa näkyykin vaihteeksi potagerin todellinen kaltevuus. Ja huolimattomuus =( Pikkuinen syreenipuu ei todellakaan ole linjassa ja obeliskit ovat pahemman kerran vinossa. Obeliskit pystyy onneksi ojentamaan, mutta puu pysyköön paikoillaan (ainakin toistaiseksi)

Kivetykset olen kaikki laittanut ojennukseen ja kitkenyt kivien välit.

Kun jokunen aika sitten puhuin rikkojen lailla levittäytyvistä perennoista niin kohta voi samaa sanoa mantsurianjalokärhöstä. Sen pieniä siementaimia on näet parisenkymmentä tuossa kärhön lähettyvillä. Osan kitkin surutta pois ja osan ajattelin säästää ja hyödyntää muualla niiden vartuttua vielä vähän

Potagerissa on muutoin kovasti runsasta parhaillaan, mutta mustikat saisivat ottaa paremman kasvuspurtin. Ehkä niitä pitäisi kastella ja lannoittaa?

Jos ritareista pitäisi valita, joku mikä olisi potagerin värinen niin se olisi ehdottomasti tämä ihanainen ritari. Näitä olisikin syytä laittaa lisää tulemaan, ehkäpä keräilen siemenet talteen syksyllä.

Tähtiputken taimipehkosta kasvaa sekä vaaleita, että tummia tähtiputkia. Mutta samapa tuo. Vaaleaa katetta vasten ne näyttävät aika viehättäviltä.

Ja sitten tämä ihanuus. Aivan ensimmäinen jaloritarinkannus, jota olen siemenestä kasvattanut Hernepensaskujanteelle. Nämä Delphinium Highlander "Sweet Sensation" ritarit ovat kaikkein suurimpia ja runsaskukkaisempia ritareitamme. Ahhh ihanuus - nämä vaan pitävät pintansa vuodesta toiseen - vai mitä?

Sitten viimeisimpänä kehnohko kuva, mutta kertoo siitä mitä kaikkea taas on käynnissä. Kellarin ovi retkottaa sepposen selällään ja siellä onkin meneillään melkoiset kunnostustyöt. Vanhat hyllyt saavaat lähteä saunan lämmityspuiksi ja luvassa on kellarin kalkitseminen. Lisäksi kaksi potagerin tolppaa odottavat kunnostusta, jotta ne saisi potagerin keskiakselille. Olen siirtynyt tänne yläpihan puolelle jo kitkentäsankoineni ja kärryineni ja täällä hommat jatkuvat huomenissa.

15 kommenttia:

  1. Eipä sitä tarvitse kitkeä, jos ei halua, mutta sitten on rikkaruohoja. Tai väärissä paikoissa kasvavia kasveja. Sen olen taas saanut tuta itse. Suurpiirteinen luonteenlaatu kostautuu ajoittain.
    Kaunista on potangerissa. Ja teilläkin on monenlaisia projekteja menossa. En olisi edes huomannut syreenipuun tai obeliskien linjoissa mitään ihmeellistä, ellet olisi niistä maininnut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo se on justiinsa pahinta, kun hetkeksi huilit niin kaikki riistäytyy. Joskus tuo tarkkuus tuon potagerin linjojen kanssa ottaa oikein itseäkin päähän

      Poista
  2. Tämä on taas sitä aikaa kesästä kun kaikki kasvaa hirmuista vauhtia, valitettavasti myös ne rikat. Älä huoli, muistetaan välillä myös nauttia puutarhasta. Parasta on istahtaa levähtämään parhaimmalle katselu paikalle ja vaan katsella ja nautiskella kauneudesta ja voihan ne rikat kitkeä huomennakin :-)
    Olen viimeisimmissä postauksissani esitellyt myös omaa mökkipuutarhaani. Lämpimästi tervetuloa vierailulle.
    Terkuin Katja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi tänään sade teki tehtävänsä ja on ollut suoranainen flunssanparantelupäivä =) Tuvassa neljän seinän sisällä on olo suorastaan tuntunut tuskastuneelta, mutta ehkä taas huomenissa pääsee ulos =) Hei kiitos vinkkauksesta tulen oitis katsahtamaan mökkipuutarhaasi =)

      Poista
  3. Pakko on kitkeä - ainakin joskus. Mutta voi valita, kitkeekö heti tänään, huomenna vai elokuussa.
    Sinulla tuntuu nyt tuota kitkentävauhtia riittävän. Minä olen joutunut antamaan periksi ja keskittymään pariin muuhun juttuun, vaikka ei mieli tekisi. Kitkeminen on minusta hyvin rentouttavaa., suorastaan viettelevää. Siinä näkee kättensä jäljen heti eikä kolmen vuoden päästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Melkein aina =) Minustakin kitkentä rentouttaa ja koukuttaa, ajatukset saa vapaasti liidellä eteenpäin ja työt tulee kuin itsestään tehtyä =) Ja mikä parasta kun näkee oitis kädenjäljet

      Poista
  4. Kitkeminen on minulle sellaista ohi mennen nypintää. Nyppäisen aina kun kohdalle sattuu. Tosin nokkoset sitten monesti jää odottelemaan, sillä eihän sitä nyt tietenkään satu aina kantamaan hanskoja mukanaan. Pitäisi ollakin sellainen työkaluvyö, jonka vetäisisi aina ylleen kun poistuu ulko-ovesta:)
    Ajelimme muuten eilen siellä teidän maisemissa. oltaisiin käyty Opaliinassakin, mutta se olikin sunnuntaina kiinni. Retkemme pää kohde oli Ilolan arboretum ja käväisin sitten vielä lopuksi Pukin puutarhallakin. En jotenkin ollut ennen tajunnutkaan, että herra Pukin pelakat tuotetaan niin lähellä. Suotta olen postimyynnistä niitä tilannut, olisin voinut hakeakin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo työkaluvyö kuulostaa ihan parhaalta keksinnöltä. Nokkoset ovat niin vihulaisia, ettei niihin uskalla yhtään kajota ilman hanskoja. Oi olisikin kiva ollut vaikka yhdessä piipahtaa kahvilla jossain =) Ensikerralla ilmoittelet =)

      Poista
  5. Kitkentä on terapeuttista puuhaa. :) Valitettavasti vuorokauden tunnit ovat rajalliset eikä siihen aina löydy aikaa niin paljon kun haluaisin.. Kuinka iso komposti teillä on varattu kaikelle tuolle kasvijätteelle? :) Terveisin, tänä kesänä blogisi äärelle eksynyt ja sille tielle jäänyt :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on katastrofaalinen komposti =) Sille pitäisi tehdä ehdottomasti jotain kun se näkyy jo kiviaidan yli tiellekin. Voi ihanaa, että olet löytänyt tiesi tänne puutarhahourulaan =)

      Poista
  6. Tässähän alkaa ihan nolottaa, kun minulla lähes kaikki kitkemishommat ovat vasta suunnitelun asteella...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä suotta kannata nolostua. Näkisitpä vaan mitkä rikkaruohovainiot meillä on yläpihalla. En ole edes uskaltanut ajatella niitä =)

      Poista
  7. Joskus se saattaa tuntua pakolta, mutta enimmäkseen se on niin terapeuttista. Minunkin on ihan pakko kokeilla siemen kylvöä ritareilla sinun innostamana 😏

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ritareita kannattaa ihan ehdottomasti kylvää, ne ovat niin kovin kiitollisia kumppaneita =)

      Poista
  8. Ei kai tässä elämässä kovin montaa asiaa ole pakko tehdä. Mutta jos jotain tahtoo, se yleensä vaatii myös hiukan ponnisteluja. Kitkeminen aloittaminen vaatii välillä vähän itsensä käskyttämistä, mutta kun hommiin pääsee, ne hoituvat ihan vauhdilla. Lopputuloksen katseleminen on aika kannustava asia.

    VastaaPoista