maanantai 31. lokakuuta 2016

Tulppuja istuttamassa =)

Nuorimmaisen kanssa päätettiin istuttaa sipulit vihdoin ja viimein maahan, kun nyt niin kovasti luntakin luvataan. Itseasiassa osa sipuleista oli nuorimmaisen ihan itse hankkimia yllätykseksi minulle =) Voi ihanuutta. Jospa nämä jättimäiset sipulit yllättäisivät kevään tullen ja takaisivat kauniin kukkaloiston.

Tässä vuorostaan ihan omia hankintojani. Käynnissä on siis oikeiden värisävyjen palautus potageriin. niin kuin moni muistaakin niin keltaisesta ja oranssista luovuttiin tänä kesänä ja violetin ja sinertävän sävyt saavat luvan pelastaa potagerin ilmeen.

Tässä nämä nuorimmaisen hankinnat. Kolme valtavaa sipulia Puutarhahyasintteja "Gipsy Queen" ja kolme jättimäistä rimpsureunaista kerrottua tulppaania "Snow Chrystel"


Ei siinä muu auttanut kuin kääntää maa kevyesti talikolla ja upottaa sipulit pehmeän maan uumeniin =) Nyt voikin sitten huokaista ja odottaa tammikuun kylvöksiä kaikessa rauhassa =) Mukavaa alkavaa viikkoa Teille kaikille =)

sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Ihana sunnuntai ja suloinen vihreys

Sunnuntai aamut ovat ihania ja ainakin kun tupa alkaa vihdoin näyttää sellaiselta kun on toivonutkin. Jättimäinen verililjapuu on päässyt isonsalin oven eteen stoppariksi. Pylvästyräkki pitäisi pikkuhiljaa tukea, koska se on venähtänyt niin pitkäksi ja muutama riisikori pitäisi hankkia jostain lisää =)

Eilen tehty, ihanasti tuoksuva, kranssi on päässyt pylvästyräkin seuraksi valkean pinnatuolin selkänojalle. Ja kohta pitäisi raahautua ulos tuvan lämmöstä ja lähteä istuttamaan viimeisiä sipuleita ulos, jotta keväällä saisi jälleen nautiskella =) Ihanan suloista sunnuntaita Teille kaikille!

id-kuva

lauantai 29. lokakuuta 2016

Kukkakoulun vieraana =)

Inspiraatiota, uusia ideoita, uusia tuttuja ja uusia projekteja... Voiko enempää lauantailta odottaa? aamulla kukonlaulun jälkeen auto suuntasi kohti Järvenpään Kukkataloa, kohti Kukkakoulua ja ihanien kranssien tekoa. Ahhh ihanuutta =) Olen nimittäin aina haaveillut kranssien teosta, mutta koskaan en ole toimeen tarttunut. Tänään oli sitten toista. aamu alkoi lämpimällä vastaanotolla ja ihanien bloggaajatuttujen tapaamisella.

Aluksi hieman kiertelimme tiloja ja ihastelimme kaikkea kutkuttavaa, kaikkea inspiroivaa =) Sitten kipusimme Kukkatalon toiseen kerrokseen, ihanaiseen valkeuteen ja avaruuteen. toisessa kerroksessa on nimittäin Kukkakoulun tilat. Höyryävän kahvin ja muhkeiden korvapuustien voimien päästiin alkuun päivässä. Kukkatalon sydämellinen ja iloinen Saija Sitolahti kertoi tarinoita Kukkatalon menneiltä vuosilta ja avasi visiotaan Kukkatalon tulevaisuudesta. Jutun lomasta nousivat intohimo, innostus, elämykset, visiot ja mahtava yhteishenki moneen otteeseen. Tarina tempaisi mukaansa ja sai haltioitumaan. Mahtavaa tavata rohkeita ja visionäärisiä puutarha-alan ihmisiä. Olin siis myyty =)


Sitten olikin luvassa katsaus tulevan joulun trendeihin, kasveihin, väreihin ja tunnelmiin. Näistä sitten myöhemmin hieman lisää =) Ja sitten itse päivän aiheeseen eli kranssien tekoon. Kukkakoulun tilat olivat valmisteltu meitä varten. Pöydällä oli valmiina jokaiselle sidontatarvikkeet sekä suurissa maljoissa ihania eukalyptuksia, pistaasinoksia, morsiusharsoa ja muita ihanuuksia.

Päivän aiheena oli kevyt ja trendikäs kranssi. Aloitimme kieputtelemaan rautalanganpätkistä sidontateipillä kranssin rungon. Tässä vaiheessa runkoa ei vielä kiedottu kiepille vaan se pidettiin suorana pötkönä, jotta itse sidonta olisi helpompaa ja joutuisampaa. Sitten sidontatarpeista leikattiin pieniä oksia ja niistä tehtiin pieniä kimppuja, joita sitten sidontalangalla kieputeltiin rungon ympärille. Helpoltahan tämä näytti =)


No sitten päästiin itse tositoimiin ja karu totuus paljastui ;) Kun ei ole pikkuasioita tehnyt vaan pikemminkin heilunut raivuusahan varressa oli ensi alkuun hitusen totuttelemista =) Pikkuhiljaa kuitenkin kranssin runko valmistui Saijan iloisten ja tsemppaavien ohjeiden avustuksella.

Ja ei muuta kuin leikkelemään tykötarpeita.

Ja pikkuruisia kimppuja kieputtelemaan...

Voi miten mukaansatempaavaa ja innostavaa. Vauh.

Vierustoverina ollut Villa Kotiranta-blogin Satu teki huikeilevan ihastuttavan kranssin. Valkoisuus yhdistyi upeasti männyn pitkiin havuihin. Satulle kuuluu myös valtaisa kiitos ikimuistoisen päivän järjestämisestä =)

Itselläni tämä ensimmäinen kranssi ei mennyt aivan putkeen, sillä olin "hieman" suurpiirteisempi ja sain aikaiseksi kevyen sijaan runsaan täyteläisen kranssin. Joskin siinä on jotain maalaisromanttista niin kuin muissakin jutuissamme. Mutta ennen kaikkea innostuin kranssien teosta niin valtaisasti, että koko kotimatkan suunnittelin mitä kaikkea pitääkään pelastaa ulkosalta ennen ensilumia. Tässä piilee pieni vaaran siemen, sillä pahaenteisesti mopo on alkamassa keulimaan ja innostuskertoimet nousemassa. Vartokaas vaan jos huomenna ei sada niin keittiömme saattaa muuttua suureksi sitomoksi ja kotiväelle pitää suositella ruokailua omissa oloissaan =) Huh tällaista tarvitaan ehdottomasti lisää, uusia tulokulmia ja yhdessä innostumista. Onneksi Kukkakoulun tarjonnasta löytyy monta monituista ja toinen toistaan kiehtovampaa sidontakurssia vielä ennen jouluakin. Joten pitääkin perehtyä vielä tarjontaan. Sillä tämä on kivaa!

Mukana menossa oli myös Kukkalan Sanna ja Mansikkatilan Mailla-blogin Taina =) Kiitos naiset ihanasta seurasta ja mahtavasta päivästä =)

Postaus tehty yhteistyössä Järvenpään Kukkatalon kanssa.

torstai 27. lokakuuta 2016

Piipahdus potagerissa ja suloisia kukkia =)

Kun saavuin kotiin sää oli osapuilleen melkoisen ankea, sadetta, harmautta ja koleutta. Juotuani höyryävän teen ja hetken istahduttuani päädyin kuitenkin ulkosalle hakemaan hieman väriä ja piristystä. Potagerissa kukkii ritarinkannukset täyttä hönkää. Uusintakukinta on nimittäin taattu, jos vain raaskii kesällä leikata kuihtuneet kukkavanat pois. Ritarinkannukset ovat siitä veikeää väkeä, että ne kestävät myös melkoisesti kylmyyttä, eivätkä ole moksiskaan yöpakkasista tässä vaiheessa vuotta. Keväisin uudet alut ovat herkkiä kylmyydelle, mutta syksyyn mennessä ne ovat karaistuneet ja kestävät kummia.

Ritarien lisäksi en voinut vastustaa tyräkkien punaisenaan hohtavia varsia ja ruskan sävyttämiä lehtiä. Hurmaavia vai mitä? Pieni pala kesää on nyt piirongin päällä ja taidan kaivaa uunituoreen Thompson & Morganin siemenkuvaston esiin. Nyt on hyvä aika alkaa suunnittelemaan jo kevättä =) Vain kaksi kuukautta ja ensimmäiset artisokan siemenet voi jälleen kylvää =)

id_kuva



maanantai 24. lokakuuta 2016

Niitä on saapunut lisää!

Olin tänään läpikulkumatkalla Skanssissa ja poikkesin pikimmiten Kauppilan kukkakauppaan. Ja mitä minä näinkään! Rimpsureunainen, kellohameinen kaunokainenhan se siellä lattianrajassa kutsui kyyristymään. Tuvan pöydällä oli vielä yhden syklaamin menevä kolo, joten hienohelma pääsi matkaani =)

Kotosalla tongin kiivaasti puutarhakirjahyllyäni ja jotenkin kaukaisesti muistin nähneeni juttua syklaameista myös Saila Roution Kukkia sipuleista kirjassa. Ja niinhän kirjasta löytyikin kokonainen aukeama syklaamitietoutta lisää. Saila oli nostanut esiin muraattisyklaamin, metsäpuutarhojen kuningattaren, joka saattaa talvehtia näillä leveyksillä kohopenkissä. Vauh! Tuollaisia pitää testata metsäpuutarhassa ensi vuonna. Toinen talvehtiva laji oli balkaninsyklaami. Siis etsintään tällaiset yksilöt =) Saila puhuu kirjassaan myös vaalealehtisistä, tuoksuvista syklaameista. Voi miten puutarhat ovatkaan inspiroivia ja olo on kuin Kolumbuksella tutkimusmatkojaan tehdessään.

Kirjahyllyssä oli vielä toinenkin kirja, joka valaisi syklaamien ihmeellistä maailmaa. Kodin huonekasvit vuodelta 1968 kertoi puolestaan, että syklaamien juurimukulassa on vararavintoa. Kirjassa kerrotaan, että syklaamien lehdistön tulisi olla niin tiivis, että lehdet pystyvät kannattelemaan ylösalaisin käännetyn kasvin painon. Syklaamien ei saisi koskaan kärsiä veden puutteesta. Kirjassa kehotetaan siirtämään kasvukautensa lepovaiheen saavuttanut kasvi ruukkuinen päivineen muovipussissa kellarin pimeyteen lepäämään talveksi. Monenmoisia vinkkejä siis jälleen =)

No sitten jälleen uuteen kaunokaiseeni. Voi kunpa näissä aina lukisi mitä nämä ovatkaan. Mutta tämän kertaisetkin olivat ilman nimitietoja, joten hänen kauneutensa on vain rimpsureunainen, kellohameinen syklaami =)


Ja näin paljon sakkia on tuvan pikku pöydällä =) Voisikohan noita vielä vähän tiivistää, jos joku ihanuus taas kävelee vastaan?


perjantai 21. lokakuuta 2016

Suloiset syklaamit

Suloiset syklaamit ovat vallanneet keittiön ikkunan. Syklaamit eli alppiorvokit saapuivat Englantiin 1500-luvun loppupuoliskolla. 1629 ilmestyneessä Paradisi in Sole Paradisus Terrestris kirjassa esiteltiin yhdeksän muunnosta syklaameista. Ihmeellisen upeasti kuvitettua kirjaa pääsee muuten selaamaan netissäkin. Tässä linkki digijulkaisuun. Kasvitieteilija John Parkinson oli aikansa merkittävimpiä kasvitieteilijöitä ja hän näki kasvitieteellisen maailman jumalallisena ilmestyksenä ja uskoi, että puutarhojen kautta ihminen voi saavuttaa palan Edeniä. Entisaikoina puutarhoihin oli ilmeisestikin hengellisempi tulokulma. Yhtä kaikki, mutta kirjan 800 puupiirroskuvaa ovat todella upeita ja kiehtovia ajankuvia kasveista, niiden kasvattamisesta ja kasvutavoista.

1730-luvulla syklaami esiteltiin Euroopassa ja niitä kasvatettiin lähinnä kasvihuoneissa. Sittemmin 1860-luvulla aloitettiin syklaamien jalostus ja vuosisadan loppuun mennessä ilmestyi valkeita, punaisia, vaaleanpunaisia ja purppuranpunaisia lajikkeita. 1900-luvulla jatkoksi ilmestyivät violetit, tummanpunaiset ja tulipunaiset muodot. Nyttemmin jalostajien kiinnostus on siirtynyt lehtimuotoihin, -väreihin ja kukkien moninaisuuteen.

Meillä on rimpsureunainen syklaami, minikokoinen sylkaami sekä suurikukkainen syklaami.



Syklaamit kasvavat tuvan ikkunalla. Vanhassa kansakoulussa on kaksinkertaiset ikkunat ja talvellakin ikkunoiden välittömässä läheisyydessä on huomattavasti viileämpää kuin muualla sisätiloissa. Syklaamit nauttivat viileämmästä huoneilmasta. Eri lähteiden mukaan syklaamit viihtyvät parhaiten 10 - 18 C lämpötilassa. Ne rakastavat valoa, mutta eivät piittaa suorasta auringonpaisteesta. Meidän pohjoisikkunalla ei aurinko juuri näyttäydy, joten paikka on juurikin passeli. Mukulajuurista syklaamia tulisi kastella tassin kautta. Sillä suoraan juurelle lorautettu vesi mädännyttää helposti kukka- ja lehtivanat.

Nykyään syklaameihin kuuluu reilut parikymmentä lajiketta. On rimpsureunaisia, on kerrottuja, on suurikukallisia, on miniversioita ja kerrottuja lajikkeita. Tänä aamuna löysin superihanan kellokukkaisen, cyclamen"Petticoat"  ruotsalaisesta puutarhalehdestä. Vauh - tuommoisen kyllä haluaisin, mutta mistäköhän moisia löytää? 


torstai 20. lokakuuta 2016

Kukat kukkivat ja aurinko paistaa kirkkaammin =)


Heti herättyäni kun näin maiseman, näin kuuran huurruttaman potagerin, kukkaset ja auringon ensisäteet, en voinut kuin syöksyä kameran kanssa ikuistamaan tuota kauneutta. Kipaistessani kevein askelin pitkin potagerin käytäviä ja kumartuessani toinen toistaan upeamman kaunokaisen ääreen mielessäni soi moldovalaisen säveltäjän, Eugen Dogan romanttisen hienostunut, mutta samalla niin mahtitempopinen valssi. Voi tätä onnea. Talvi on ovella =)



Jatkoin kierrostani ihastuksesta pakahtuneena ja ihanaiset ritarinkannukset, jotka kukkivat toistamiseen olivat niin kauniita. Värit muuttuvat, kuuran valkeus yhdistettynä hienosuneisiin purppuran sävyihin ja kuolleisiin, rusehtaviin kukkavanoihin on vähintäänkin runollista =)


Koko potager kylpi hämyisessä aamuvalossa



Katanat olivat kietoutuneet yksinäisen punahatun siemenkodan ympärille. Ja nämäkin näyttivät niin romanttisilta, niin taianomaisilta.


Yhtäkkiä värimaailma muuttui jälleen. Tyräkkien lakastuneet lehdet olivat värjäytyneet hentoon oranssiin ja kuuran kuoruttamat katanat loistivat.



Valo oli uskomattoman upeaa ja haurasta. Ja Eugen Dogan valssi valtasi mieleni ja vei minut hetkeksi sadunhohtoisiin maailmoihin. Voi puutarha, millainen runsaudensarvi ja elämysten lähde oletkaan.


keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Vavisuttavia elämyksiä ja James Bondin tunnelmaa =)

Muutama päivä sitten kyselin pääkaupunkiseudun viherkasvikohteita ja Teistä ihanaisista niin moni suositteli Vantaan Puutarhakeskus Viherpajaa, että olihan sinne aivan pakko päästä. Ja voi ihme ja ihanuus, mikä keidas meitä odottikaan. Yltiöpäistä rappioromantiikkaa, runsautta, ryöppyviä kasvustoja, salaperäistä tunnelmaa, hyväntuulista palvelua ja suuria elämyksiä. Melkein sydämeni pamppailee vieläkin.

Ensimmäisenä tutustuimme jättimäisiin huonekasveihin. Oih, miten upeita johanneksenleipäpuita, banaanivehkoja, viikunoita ja pullojukkia. Kaikki kasvit olivat varsin hyväkuntoisia ja komeita.

Juurakkovehkan varret olivat niin upeat =)

Sitten kristalikruunujen kimalteessa kasvoivat teepensaat, käytäviä reunustivat sadat syklaamit ja käytävät olivat umpeutuneet kasveista niin, että tuntui kuin olisi salaperäisessä viidakossa.

Ja taas edessämme avautui uusi valtaisa kasvihuone. Huoneen perältä kuului vienosti salaperäistä musiikkia. Katosta riippui amppeleissa mitä erikoisempia kasveja ja tuoksu oli huumaava.

Opuntioiden ja harmaiden tulikukkien armeija oli ryhdikkäästi keskellä runsaudensarvea.

Musiikki voimistui ja tunnelma oli kuin James Bondissa. Vain pokeripöydät ja sikarinhaju puuttui.

Seuraavaksi oli luvassa hämmästyttävä timanttikukkanäyttely. Toinen toistaan voimakkaamman väriset keltaiset, verenpunaiset, pinkit ja violetit ananakset ja timanttikukat kukkivat kilvan.

Puutarhakauppojen ehdotonta parhautta, elämyksiä, aistimuksia ja ahh- niin upeita kasveja =) Ja mikä parasta salaperäistä tunnelmaa ja nauruntäyteistä palvelua.

Mikään ei ole maailmassa parempaa kuin Te ihanat puutarhaystävät, jotka jaatte mahtavia vinkkejä =) Kaunis kiitos Teille kaikille!